Yksityiset metsät monimuotoisuuden aarreaitta

Matti Pirhonen
Kaunis maa ry:n puheenjohtaja
Suomessa on metsää 22 miljoona hehtaaria ja olemme suhteellisesti tarkastellen Euroopan metsäisin maa. Metsistämme on suojeltu virallisesti noin13%. Suojellut metsät sijaitsevat suurelta osin pohjoisessa ja valtio omistaa niistä paljon.
Etelä-Suomessa vanhoja metsiä ja laajoja suojeltavia alueita ei enää ei ole. Siksi on aika kohdistaa huomio Pirkanmaalla pieniin, luonnoltaan monimuotoisiin ja perinnebiotooppeja sisältäviin kohteisiin.

Perinteisesti suojeluun sisältyy usein pakotteita maankäytölle ja sopimiselle. Myös kaavoitus luo esteitä maankäytölle. Suomessa on yli 600 000 metsänomistajaa ja noin 1 250 000 pienasuntoa.   

Näille toimijoille vapaaehtoisuus on avainsana. Ongelmana on, että useat vapaaehtoiset suojelusopimukset kuten Metso-sopimus on suunnattu isoille tiloille, suojeluehdot ovat liian rajaavia.

Etelä-Suomessa tila- ja tonttikoot ovat ajan saatossa pienentyneet. Koskemattomia metsiä ei löydy, mutta maaseutukulttuurin muovaamia pieniä alueita on myös lähellä asutustaajamia. Perinnebiotooppeja ovat kedot, vanhat niityt, hakamaat, vanhat metsälaitumet ja paahderinteet. Pieniin metsiin saattaa kätkeytyä puroja. noroja, kosteikkoja, lehtolaikkuja ja paahderinteitä. Osaa näitä suojaa metsälakikin, mutta luontotyyppejä ei ole välttämättä edes havaittu. Luonnon monimuotoisuutta voi havainnoida herkästi myös kyläteiden ja ojien varsilla.

Pientalojen pihat tarjoavat mahdollisuuksia jokaiselle jättää osan pihasta ja nurmikosta kedoksi tai kosteikkoa niityksi. Peltoa voi palan säästää kukille silmän iloksi ja mehiläisille. Miljoonien ihmisten ulottuville on metsien ja tonttien omistajina avautunut vapaaehtoinen mahdollisuus vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen ja maan jatkuvapeitteisyyden vaalimisella myös hiilen sidontaan. Pienten luontokohteiden huomioiminen on laadullista luonnonsuojelua, mitä ei mitata hehtaareissa. Näissä kohteissa voi toteuttaa suojelua enemmän mitä metsälaki tai mikä on jäänyt virallisen suojelun ulkopuolelle.

Maanomistajan näkökulmasta huolta aiheuttavat oikeusvaikutteiset yleiskaavat. Mikäli ylipäänsä on syytä kaavoitta metsämaata, olisi hyvä merkitä alue M-merkinnällä, jotta maan käyttöä ei kohtuuttomasti rajoiteta. Silloin korostuu myös vapaaehtoinen suojelu. Perinteiseen suomalaiseen maaseutukulttuuriin kuuluu ylisukupolvisuus, jota nykyään kutsutaan kestäväksi kehitykseksi,

Mikä sitten on Kaunis maa ry? – Se on Pirkanmaalla virallista luonnonsuojelua täydentävä yhdistys, jonka kannustaa sopimuksin maanomistajia pienten arvokkaiden luontokohteiden säilyttämiseen. Tänä vuonna on tulossa tiedotuskampanja, jolla pyritään etsimään uusia pieniä suojelukohteita. Ketä kiinnostaa toiminnasta voi lukea kotisivuiltamme kaunismaary.fi.