Niittytalkoissa
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
Viikatteella niitto vaatii kärsivällisyyttä. Ei kannata huhkia liioitelluin liikkein jos aiot jaksaa 4–5 tuntia kupeissa tuntuvaa kiertoliikettä. Tärkein asia on, että viikatteesi on terävä ja teräkulma oikea. Etenet tarkasti lyhyillä jalkaliikahduksilla. Puoliympyrää lyöden terä syö heinää maltillisesti, aina viiden sentin verran kerrallaan. Luoko kiertyy luonnostaan karheelle siihen mihin niiton heilahdus loppuu. Jos tuppaita jää, ne voit lyödä täsmäävillä poikittaislyönneillä, kunhan terä on terävä. Ja ihan lopuksi voit hetken lyödä pelkästään poikittaislyönneillä, kun terä on tylsynyt niin, että tiedät kohta sen terottavasi.
Viikatteen terotusta oli neuvomassa Olli Lehto Pirkka-Hämeen Jätkäperinne ry:stä. Hän kertoi, miten Eräjärven fylliittiä esiintyy maapallolla vain yhtenä kallioperän juonteena. Sitä on hyödynnetty kaupallisesti 1700 –luvulta alkaen ja se on ollut jopa vientituote. Tämä viikatteen hiomakivi (muilta nimiltään kovasin tai liippa) oli niittäjällä saappaanvarressa. Entisajan äijä klappasi viikatteen kätevästi kahtapuolen terottaen. Me saimme onneksemme virallisen luvan terottaa viikatteenterä pienin pyörivin liikkein. Ja lopuksi toiselle puolelle terää syntyvä kiertymä hiotaan pois muutamilla keveillä, pitkittäisillä vedoilla.
Tällekin heinälle oli ottajansa. Niityn lähinaapurissa oli lampaita ja tämän talon naisväki haravoi hiukan jo yli-ikäistä heinää keoiksi. Kuulemma kelpaisi lampaille hyvin.
Suuria kasviharvinaisuuksia ei niityltä tässä vaiheessa kesää löytynyt. Ketoneilikan voi kyllä lukea nykyään jo harvinaiseksi ja varsinainen rariteetti oli nurmikohokki. Neljäkymmentä vuotta lysyyn painuneen vanhan torpan pihapiirissä kasvoi mäkimeiramia. Saman kasvin kuivattuja, murustettuja lehtiä käytetään pitsan mausteena oregano -nimellä.
Meidät oli kutsunut paikalle Pentti Linkolan aikoinaan perustama Luonnonperintösäätiö. Säätiöllä on runsaasti suojeltavaa (nyt 4700 ha) ja hyvä taloustilanne, mutta ei omasta takaa suoranaista talkoovoimaa. Säätiö saa koko ajan lahjoituksina lähinnä metsää sekä selvää rahaa, jolla säätiö hankkii uusia arvokkaita alueita. Kun toiminta on yleishyödyllistä eikä metsää hakata, ei noista hehtaareista tarvitse maksaa verojakaan. Kun metsän annetaan olla sillään, ei tule kulujakaan. Mainio järjestely !
Ihmettelette nyt mikä on Kaunis Maa ry? –Se on Pirkanmaalla virallista luonnonsuojelua täydentävä yhdistys, joka kannustaa sopimuksin maanomistajia pienten arvokkaiden luontokohteiden säilyttämiseen. Toiminta on sopeutettu maaseutukulttuurin pitämysten mukaiseksi. Jos jotakuta kiinnostaa, kerron tarkemmin…