PALA LUONTOA – PALA MAISEMAA
Pirkanmaan luonnonsuojelurahastosta kaunis maahan
Perimätiedon mukaan ajatus Pirkanmaan luonnonsuojelurahastosta syntyi luontoharrastaja Hannu Järvisen 50-vuotispäivillä 1998, jolloin käytyjen keskustelujen perusteella eräät läsnä olleet lähettivät silloiselle luonnonsuojelupiirin hallitukselle asiaa koskevan tunnustelukirjeen.
Tämä joukko luontoaktiiveja kehitteli vuonna 1999 ajatusta Pirkanmaalla toimivan luonnonsuojelurahaston perustamisesta. He lähettivät asiasta kirjeellisen ehdotuksen pirkanmaalaisille luontoyhdistyksille. Näitä järjestöjä olivat: Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri, Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys, Tampereen hyönteistutkijain Seura, Tampereen kasvitieteellinen yhdistys, Tampereen sieniseura, Liito-oravayhdistys ja Maan ystävät. Kirjeen lähettäjiksi kerrotaan rahaston keskeiset ideoijat Pirkka Lappalainen ja Tuire Laurinolli.
Luontoyhdistysten edustajat sitten perustivat rahaston virallisen päivämäärän ollessa 27.5. 1999. Perustaminen oli valmisteltu niin pitkälle, että tuossa kokouksessa hyväksyttiin myös rahaston säännöt. Ensimmäiseen hallitukseen valittiin Pirkka Lappalainen (pj), Tuire Laurinolli, Esko Vuoristo, Jouni Väliaho, Juha Salokannel ja Kari Laamanen ja Esko Vuoristo. Alkuvaiheissa hetken aikaa ulkopuolisena sihteerinä toimi Tatu Itkonen. Tätä kokousta ennen oli Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin kokouksessa 15.4. 1999 äänestetty numeroin 17-9 (tyhjää 2) siitä, perustetaanko rahastoa vai ei. Asian ratkaisivat Tampereen Ympäristönsuojeluyhdistyksen 8 ääntä. Voittaneen kannan mukaisesti rahasto perustettiin ja se tuli luonnonsuojelupiirin yhteyteen siten, että rahaston hallitus toimii piirin organisaatiossa itsenäisenä, siten että piiri vahvistaa hallitukset jäsenet ja nimeää kaksi piirin edustajina toimivaa hallitukseen.
Perustamisvaiheiden monimutkaisuuden takia voimme sanoa, että Pirkanmaan luonnonsuojelurahaston perustivat eräät yksityishenkilöt, luonnonsuojelujärjestöt ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri. Rahaston liikkeelle lähtöön liittyi selvä sosiaalinen tilaus. Satakuntaan oli testamenttilahjoituksen kautta syntynyt maakunnallinen luonnonsuojelurahasto, joka aktiivisena edelläkävijänä haki malleja luonnonsuojelun ja maaomistajien yhteistyölle. Sosiaalisesta tilauksesta kertoo myös Aamulehden reaktio asiaan: Pirkka Lappalainen pääsi 10.5.1999 viiden palstan valokuvaan lehden etusivulle ja sai kertoa rahaston toimintaideasta odotuksia herättävästi.
Rahaston ”kummisediksi” kysyttiin ja suostumus saatiin tunnetuilta luontoharrastajilta Matti Leinonen ja Johan Tast.
Perustajista Tuire Laurinolli vetäytyi ensimmäisen vuoden kuluttua rahaston toiminnasta. Tämä liittyi hänen asemaansa luonnonsuojelupiirin puheenjohtajana. Valitettavan pian myös asianajajana työskentelevä Pirkka Lappalainen jätti rahaston hallituksen työkiireidensä takia.
Vuonna 2000 rahaston ulkopuoliseksi sihteeriksi kutsuttiin energinen Leila Anderssén, joka otti tehtäväkseen antaa rahastolle alkuvauhtia. Ongelmana oli rahan puute ja näkyvyys, asiantuntemusta kyllä oli.
Yrityskontaktit, joilta perustajat olivat odottaneet paljon, kerryttivät varoja kovin vitkaisesti. Ensin Leila Anderssén kokosi rahaston esitteen kuntoon. Seuraavaksi Anderssén ideoi rahaston varojen kartuttamiseksi taidehuutokaupan, joka pidettiin kesälomakauden lopuksi Kuhmalahden seurakuntatalolla. Tarjolla oli 55 taiteilijalta 63 taideteosta. Teoksia koottiin pitkin kesää varastoon Finlaysonille Mikko Närhen yrityksen toimitilaan. Teosten kehystykset, niiden esittelyt netissä ja mm. pankkien ikkunoissa hän neuvotteli lahjoituksiksi. Kuhmalahden seurakuntatalolla pidetty taidehuutokauppa tuotti rahastolle toivottua uutta näkyvyyttä sekä 8600 euroa. Taiteilijoiden lahjoitusten suuruutta voi kuvata siten, että yksi öljyvärityö vastaa yhden kuukauden työpanosta. Taidehuutokauppa oli menestys ja vahvisti rahaston varallisuutta, mutta jäi kertaponnistukseksi.
Vuoden 2001 lopulla rahasto järjesti konsertin piispa Juha Pihkalan virka-asunnolla Pyynikin harjun kupeella. Konsertti jäi vahvasti läsnäolleiden muistiin.
Taidehuutokaupan jälkeen PLSR keskitti huomionsa luontokohteisiin. Ensimmäisen vuoden ajatukset, että rahasto saisi lahjoituksina metsämaata tai yritysrahaa pelkällä esittäytymisellä, jäivät sivummalle. Rahaston toimintatapa oli jo jonkun verran muuntunut. Nyt haettiin aktiivisesti kohteita kaikkien käytössä olevien yhteyksien kautta. Erikseen todettiin puheenjohtajan suulla: ”rahasto ei edistä suojelua omistajan tietämättä”. Näissä kontakteissa tapahtuu paljon näkymätöntä työtä: – ehkäpä yksi kolmesta tai neljästä tarjotusta kohteesta johtaa sopimukseen. Paljon yhteydenottoja ohjataan eteenpäin, moni muun muassa metsäkeskukseen.
Useimpina vuosina rahaston hallituksen jäsenistä on koottu kolme työryhmää: kohdetyöryhmä, tiedotustyöryhmä ja varainhankintatyöryhmä. Kohdetyöryhmän kantavia voimia ovat olleet Juha Salokannel, Kari Laamanen ja myöhemmin Matti Närvä ja uusimpana Tapani Länsirinne. Tiedotustyöryhmän aikaansaannoksista mainittakoon Mikko Närhen järjestämä luontoteemainen valokuvauskilpailu.
Rahasto ei ole varakas, joten historian kannalta kirjattakoon, että Topi Jaakonahon puheenjohtajakaudella PLSR on saanut muutaman mittavan lahjoituksen, joiden saannissa tuolloinen puheenjohtaja on ollut keskeinen tekijä.
Näin edetään vapaan kansalaistoiminnan aaltoilevassa hengessä, puheenjohtajien sopivasti vaihtuessa kesäkuuhun 2008. Puheenjohtajia ovat siis olleet: Pirkka Lappalainen, Jouni Väliaho, Juha Kuisma, Juha Salokannel, Markku Sillanpää, Topi Jaakonaho, Juha Kuisma, Juha Salokannel, Matti Pirhonen.
Kaunis Maa ry perustetaan 2009
Rajaportin saunan kokouskamarissa kesäkuussa 2008 pidetty kokous oli eräänlainen suunnanvalintakokous ja rahaston siihenastisen historian tärkein. Pöydällä olivat kaikki vaihtoehdot ja kaikki johtopäätökset olivat mahdollisia. Jokainen paikalla oleva hallituksen jäsen sai sanoa sanansa jatkosta. Johtopäätöksenä oli, että rahasto pyrkii vetämään piiriinsä uusia aktiivisia tekijöitä; että toimintamuodoksi selvitellään itsenäisen yhdistyksen mallia – koska säätiölain edellyttämä varallisuus ei ole nopeasti saavutettavissa – ; ja että vaikuttavuuden kannalta rahasto ei hanki omistukseensa maata, vaan pyrkii edesauttamaan erilaisten hoitosopimusten syntyä. Itsenäistyminen myös helpottaisi toimintaa, koska rahaston talouden kuljettaminen luonnonsuojelupiirin talouden osana oli osoittautunut monimutkaiseksi. Muuan johtopäätöksistä oli, että PLSR kuuluttaisi ilmoituksilla (Aamulehti, Maaseudun Tulevaisuus) ja Pirkanmaan paikallislehdissä julkaistuilla uutisilla etsivänsä uusia, pieniä luontokohteita, joilla oli suojelutarve. Näihin tuli vastauksia kaikkiaan 7 luontokohde -tarjousta ja ne arvioitiin kesän 2009 aikana..
Vuoden 2009 kokouksessa Virroilla silloinen hallituksen tuore jäsen Petri Rinne kertoi mahdollisuudesta toteuttaa rahaston voimin maaseudun alueellisten toimintaryhmien EU-hanke. Rahasto päätti tarttua tähän, ja lähti valmistelemaan perinnebiotoopeihin keskittyvää ”Pienet luontokohteet hoitoon ja opiksi” -hanketta PoKo:n alueella (Virrat, Mänttä-Vilppula, Ruovesi, entinen Kurun kunnan alue). Näiden päätösten yhteydessä kävi selväksi, miten tarpeellinen itsenäinen yhdistys on toimintamuotona. Toimittuaan 10 vuotta Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin yhteydessä taloudellisesti ja toiminnallisesti itsenäisenä neuvottelukuntana, rahasto päätti kesällä 2009 rekisteröityä itsenäiseksi yhdistykseksi. Samalla yhdistys muutti nimensä paremmin toimintatarkoitustaan kuvaavaksi Kaunis Maa ry :ksi.
Mainittu perinnebiotooppihanke sai rahoituksen ja sitä veti rahaston sihteeri Larissa Heinämäki. Kohteena on yli 30 perinnebiotooppia, joiden hoitoon koetettiin järjestää omistajia auttavia ratkaisuja. Hanke siis hetkeksi kymmenkertaisti toiminnan tehon. Tarkoitus oli, että tällä menettelyllä käydään toimintaryhmä-alue kerrallaan läpi koko Pirkanmaa. Valitettavasti kunnianhimoinen suunnitelma ei toteutunut muun Pirkanmaan osalta.
Kun Tuomarlan perinnetila oli EU:n maataloustukisääntöjen mukaan joutumassa katkaisemaan tarkasti tutkitun ja hyvässä mallissa olevan arvokkaista perinnebiotoopeista koostuvan tilan hoidon, tuli Kaunis Maa ry välittäjäksi ja mahdollisti ylipääsyn hankalasta tilanteesta. Vaihe oli avainhenkilöiden – varsinkin Larissa Heinämäen ja Heimo Tuomarlan – osalta työteliäs.
Toinen suuri ja aikaa vienyt projekti oli Vatulanharjun paahderinteen kulotus. Kulotuksen sopivan ajankohdan löytäminen ja talkoolaisten sekä vpk:n kokoonsaaminen vaati ponnisteluja. Tässä projektissa keskeinen henkilö oli Sari Jaakkola. Myös Marianne Kortesoja oli mukana monissa Vatulanharjun valmisteluissa. Alue on nyt lämpöä sitova tumma harjunkylki ja siltä löytyy paahderinteen kasveja.
Vatulanharjusta löytyy lyhyt kuvaus julkaisussa “Harjumetsien paahde-elinympäristöverkostot” SYKE raportteja 2/2015. Yhdistyksen koko rooli hankkeessa oli raportissa kuvattua suurempi. Kolmas näyttävä projekti oli tammi- ja jalavametsikön perustaminen Lempäälän Lastusiin. Metsikkö on kokonaiskaareltaan 400 vuoden sijoitus tulevaisuuteen ja luonee ympärilleen oman ekosysteeminsä, kunhan taimet pääsevät varttumaan puiksi. Taimia suojaa hirvieläinaita.
Toimintatapa muuttuu kohteita hakevaksi
Kaunis maa ry:n toimintaidea on maaseudun kulttuuriin sovitettua
luonnonsuojelua
- Kaunis Maa ei edistä suojelua omistajan tietämättä
- luonto-arvoja omaavaa maata ei osteta, vaan käytettävissä olevat varat käytetään tehokkaimmalla tavalla luonnonarvoja ylläpitävän toiminnan tukemiseen
tuemme omistajan ylpeyttä ja tietoisuutta luontoarvoista, koska kohteet ovat olemassa/säilyneet maanomistajan ratkaisujen seurauksena - yhdistys tekee tässä tarkoituksessa useampivuotisia, pieniä määräaikaisia hoitosopimuksia tasoltaan 75 – 400 e/v ja tuottaa samalla kohteesta tietoa sen omistajalle
- yhdistys toimii talkooperiaatteella eikä hallintoon käytetä kartutettua rahaa
yhdistys tekee kerran vuodessa kesällä kaikille avoimen retken johonkin maaseudun kiinnostavaan kulttuurimaisemakohteeseen: retkillä käyty mm. Hartolassa, Paimiossa, Pälkäneen Luikalassa ja Lempäälän Ahtialanjärvellä. - yhdistyksellä on kotisivut kaunismaary.fi, joilla sivuilla on toiminnan esittelyn ohella mm. vinkkejä omakotiasujan ja maalla-asujan tontilla tapahtuvaan luonnonhoitoon.
- Yhdistys on kohdesopimusten lisäksi toteuttanut Pohjois-Pirkanmaalla Leader-rahoitetun perinnebiotooppihankkeen, järjestänyt Ikaalisten Vatulanharjun paahderinteen kulotuksen, rahoittanut parkanolaisen Teerinevan riekkosuon entistämistä, järjestänyt luontoaiheisen valokuvauskilpailun, toiminut Tuomarlan luomutilan laidunten (Valkeakoski/Sääksmäki) väliaikaisena pro forma hallinnoijana sekä istuttanut jalopuumetsikön (tammi-jalava) Helsinki–Tampere moottoritien varrelle Lempäälään. Uusimpana toimena voi mainita yhteydet valtakunnallisen Luonnonperintösäätiön ketoalueiden hoitoon.
Esimerkkejä mainituista pienistä luontokohteista
- Kulleroniityn rinneleton aitaus Teiskossa
- Lammaslaidunketo Orivedellä
- Ketoalueen laidunnusopimus (hevoset) Eräjärvellä
- Siuron palosirkka-alueen pito avoimena Nokialla
- Kuivasjärven petolintuhanke Parkanossa
- Kuukkelireviiri Pohjois-Pirkanmaalla
- Ahveniston laidunalue ja kiviaita Ylöjärvellä
- Ylöjärven Ilmarinjärven lintutorni (tuki)
- Tampereen Iidesjärven rantojen raivaus (tuki)
- Kulleroesiintymät Luopioisissa
- Myllyojan kutusoraikko Ylöjärvellä (talkoot)
Kaunis Maa ry katsaus tilanteeseen 2024
Kaunis Maa ry on perustettu 1999 pirkanmaalaisten luontoyhdistysten toimesta. Alkuun yhdistys toimi nimellä Pirkanmaan Luonnonsuojelurahasto ja se toimi Pirkanmaan Luonnonsuojelupiirin yhteydessä. Koska sana ”rahasto” antoi väärän mielikuvan yhdistyksen rahoitusmahdollisuuksista, – eikä varoja ponnistuksista huolimatta karttunut toivotulla tavalla – , muutti yhdistys v. 2009 nimensä Kaunis Maa ry:ksi. Tätä ennen yhdistys oli itsenäistynyt omaksi yhteisökseen, pois luonnonsuojelupiirin toiminnasta. Yhdistyksen jäsenet edustavat siviiliammateiltaan monipuolisesti luontoon liittyvää osaamista.
Merkittävän osan silloisista toimintavaroistaan varoistaan yhdistys sai v. 2000 järjestetyllä taidehuutokaupalla, jossa huutokaupattiin tamperelaisten taiteilijoiden lahjoittamia tauluja. Näillä varoilla yhdistys pystyi luomaan pienten luontokohteiden sopimusjärjestelmän, jolla tuettiin virallisen luonnonsuojelujärjestelmän katveeseen jääneiden pienialaisten luonnonarvojen säilyttämistä. Toinen mainittava lahjoitus saatiin Ålandsbankenilta.